Kokemus on nimi, jonka jokainen antaa erehdyksilleen.

Ois sellanen pikkutoive elämältä.. ihan toivelista vallan:
- Aikaa
- Rahaa
- Aikaa
- Rahaa
- Enemmän unta


Että ihan jos jollain ois lahjotta näitä asioita, otan kiitos vastaan mielelläni!

Mulla alko koulu ja uus luokka taas kerran. Meitä on aika vähän, koska ilmeisesti monet ei taho vammaistyöhön. Ei haittaa, enemmän duunipaikkoja. Muutan myös parin viikon päästä ja pitäs ehkä pistää nää kamat johonkin pakettiin... siitä tulee ihan mielenkiintosta.
Mun työt loppu puoltoista viikkoa sitten ja sain mun ihku kehareilta iittalan kukkamukin ja sellasia ihania kortteja, jossa ne kerto minkälainen oon. Ne oli söpöjä. Tosin mun työt ei loppunu, koska lauantaina on taas vuoro.. mut kesätyöt.. eeh. Loma viikkoni vietinkin kunniakkaasti baarissa.

Nyt nukun, huomenna kouluun ja reippaana hoitamaan muita asioita.

Rakkautta ja unia,
Jäätävä-Ullis

jeppis jepulis jee

Lauantaiaamuna varttia yli yhdeksän tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun pungersin itseni tähän maailmaan. Parasta synttäreissä on tietty kakku. Parasta synttäreissä on myös se, että jopa maailman piheinkin tyyppi (aka minä) osaa ostaa itselleen lahjoja! Ostin kolme levyä ja jallupullon. Jallu on muuten pahaa. Vaan ei ole silloin, kun siitä tekee jalluvanukkaita!!! Levyt nyt tietenkin oli hyviä. Lemppari on toi Hurts!


Synttäreissä on huippua myös seura. Oon tosi huono suunnittelemaan itelleni mitään juhlia, mutta onneks ystävät osaa! Illasta kuoriutui outo reivausyö, jota ennen oltiin Sohossa tuijottamassa jalkapallomatsia (hyi) (mut oli hyvät ranut ja dipit). Pienenä miinuksena voisin mainita noi nolot yhteisposet, joita kamera on täynnä, mutta kai sitä nyt synttäreinä saa. Tiuhaan käytetty tekosyy muuten lauantaina aika moneen asiaan... Ja paras synttärilahja oli se, kun yks kaveri oli kuulemma ajellu viiksensä :D:D kiitos ja olin äärimmäisen otettu!

20-vuotias ja kypsä toivottaa hyvää alkanutta viikkoa,
Siiri

lol

vesalaine

Morjes!

Oon taas kotona. Tai mikä tää talo mulle onkaan - väliaikainen luola, josta saa ilmaista ruokaa? Heh? No kuitenkin, Helsingin reissu oli oikeen tuottoisa. Mulle ja Ullikselle on nyt siis asunto Vesalassa, eli ihan idässä, Mellunmäen metroaseman vieressä. Tosi iso, aika törkeessä kunnossa edellisten asukkaiden jäljiltä (mut kaupunki remppaa<3) ja kuitenkin tosi kiva.

Aika uskomaton tuuri meillä kävi ton asunnon suhteen, Helsingin kaupungille saa kuulemma jonotella ja itkeä ja jonotella ja soitella, ja asunto irtoaa ehkä vuoden päästä. En siis valita!


Mutta tähän hetkeen! Makaan sängyssä ja kuuntelen tosi huonoa musiikkia ja salaa nautin siitä. Ei tästä kyllä elämä kauheen paljon paremmaks voi muuttua. Lauantaina täytän 20 (!!!) vuotta, pitäiskö vetästä ihan joku ikäkriisi tähän väliin, ihan niinkun edes läpyskällä. Pistetään mietintämyssyyn.

Suurella rakkaudella,

Siiri
tuleva helsinkiläinen
(ihan hieno titteli mun mielestä)

ps

kämppäkaverini reilun kahden viikon kuluttua

muuttaminen on perseestä

Pieni info: mä niin vihaan muuttamista. Itsekin olen sellainen hamsteri sielultani, kaikki ylimääräinen materia luo mukavaa turvaa, vaikka viekin kaiken säilytystilan. Muuttaminen on kyllä jossain mielessä tosi terapeuttista. Pistää ainakin koetukselle kiintymyksen kaikkiin turhiin tavaroihin.

Mun lapsuudenkoti, talo jossa asuin 20 vuotta, myytiin. Moni ihmetteli, miten en haikaillut sen perään erityisesti. No koska edessäpäin on niin kaikkea kivaa!!! Ei saatana mulla on koko elämä edessä Helsingissä!!

Mun pitäis purkaa noita laatikoita... niitä on muuten 84...

<3,
Siiri