Sunnuntai-iltana me lähdettiin äitylin ja Joolan kanssa meijän möksälle Joutsaan. Se on saarella, jossa ei ole kenenkään muun mökkiä. Oikeesti varmaan missään muualla ei voi rentoutua samalla tavalla kun siellä. Tosin Joolan osalta loma ei ollut täysin stressitön: näillä helteillä automatka oli yhtä läähätystä ja määkin pelkäsin, että se saa jonkun lämpöhalvauksen ja sen sydän flippaa. Mun skenaariot ei kuitenkaan onneks toteutuneet. Mutta 200 metrin venematka parkkikselta saareen oli ihan liian suuri koettelemus tolle pikku pallerolle. Se makas veneen pohjalla kun mikäkin vesikauhunen rotta. Onneks me ei olla intohimosia purjehtijoita..
ja onneks Joolalla on kuitenkin noin katu-uskottavat pelastusliivit. Se näyttää ihan vesiskootterilta noi päällä, pus.
Kyllä me äitinkin kanssa saimme osamme slaageista. Oltiin tuolla siis "salaa", ettei mummi loukkaantuisi, kun ei otettu sitä mukaan. Kun ei mummin kanssa mökillä voi lööbaa vaan, kun se on koko ajan kyselemässä, että onko mulla tylsää ja usuttaa mua kaikkiin askareisiin. Kai siellä nyt saatana saa vaan maata. Nyt eksyin vähän sivuraitelle..eli siis, juttu menee näin: maanantaiaamuna nautiskeltiin auringosta, kunnes puhelimeen pärähtää viesti, että mummin tuttavat (ahneet paskat, sori) tulee tiistaina hakemaan sellasen vanhan moottoriveneen ja, että mummi itse on menossa mökille keskiviikkona. Äitin ja mun piti siis vasta keskiviikkona poistua kodin suuntaan. Mietittiin siinä sitten, ettei tässä auta muu, kun lähtee samana iltana kotiin. Mua kuitenkin alkoi kamalasti itkettää, kun en olis millään halunnut lähteä sieltä pois ja jotenkin mulle iski kamala ahistus, kun kaikki ihana menee aina pieleen. Rimpautettiin sitten mummille ja sanottiin, että kappas kun just ajateltiin lähteä mökille, kun ei olla sinne vielä tänä kesänä päästy, ja Ennallakin kun on nyt lomaa ja säätkin ois hyvät..Ajatuksena oli, että ne idiootit, jotka ottaa kaiken mikä mukaan irtoo(esim. ton veneen) vois tulla joskus toiste käymään, koska ei toi saatana niiden mökki ole. Ne oli kuitenkin varannu jonkun veneenkuljetuskäsyn jo ja kaikki, eli meinas tulla karvas pettymys tosta reissusta. Päädyttiin sitten ratkasuun, että ne perslävet saa tulla ja me voidaan myös jäädä sinne.Mummi oli jopa ilonen meidän mökkivisiitistä, eikä loukkaantunut laisinkaan.
Loppuratkaisu siis tyydytti kaikkia osapuolia ja mää kuivasin kyyneleeni.
No sitten tänään ne venevarkaat saapuivat ja mukana oli vielä puutavaraa uuteen laituriin ja moottorisahat ja kaikki. Ensin aattelin, että onpa sydämellistä. Tulla nyt hyvää hyvyyttään toisten mökille ja rakentaa sinne uus laituri. Tän mummin tuttavan mukana tuli myös sen kolme poikaa, jotain nelikymppisiä kloppeja jo ja ikinä en ole tavannut yhtä huono käytöstapaisia idiootteja. Minäkin menin oikein tervehtimään ja lupasin keittää sumpit ja kaikki, mutta ne ei saatana sanaakaan sanonut meille. Hienoa. Ja tää sydämellisyys, no se olikin sitten jotain aivan muuta...
Nimittäin mummi oli jossain sivulauseessaan sanonut jotain mökin myymisestä ja tää kyseinen ukko ja sen akka olivat sanoneet, että tässä olis ostaja pari. Tänään noiden urpojen rantauduttua tää ukko alko pitää pojilleen kierrosta mökissä ja esitteli rannan ja saunan ja kaikki. Ei ehditty edes sanoa, että katselkaa ihmeessä ympärillenne, kun ne jo tempo jokaisen oven auki ja tutki jokaisen nurkan. Ne tuli siis toisin sanoen tsekkaamaan uutta kesähuvilaansa. Ihailivat hiekkarantaa ja miettivät varmaan jo sisustustekstiilienkin värejä. Eli tää laiturin korjauskin oli vaan satsaus niiden tulevaisuuteen...
Oli kamalaa joutua omalla mökillään sellaseen ulkopuoliseen asemaan. Mulla oli jotenkin tosi sellanen olo, että mun henkilökohtaselle alueelle on tunkeuduttu. Sellaselle alueelle, joka on mulle tosi tärkeä. Varsinkin, kun sitä mökkiä ei todellakaan olla myymässä (soitettiin mummille ja varmistettiin asia). Viimisenä noille. Tämä oli myös mummin painava sana. Tosin ei noi dorkat sitä tiedä ja mää sainkin valtavan nautinnon, kun katselin kun ne tutkaili siellä rantsua ja mökkejä ja mietti, että mitä ne tekee toisin, sitten kun toi on niiden. Musta tuntu joltain alfasudelta. Olin kierouden huipulla. Naureskelin vaan ittekseni, kuinka mukavaa on, kun mulle tehtiin laituri, jota pitkin mää 50 vuoden kuluttua tepastelen mökilleni. Mökilleni, jolle noi idiootit ei koskaan enää tule. Onneks ne ei viipyny kauaa, ehkä 2 tuntia. Ja sitten ne lähti, sanaakaan sanomatta. Me jäätiin sinne sitten keskenämme kihertelemään, että vittu mitä idiootteja. Se vasta oli makiaa.
Sitten asioihin, jotka mökillä on ihania:
Oli ihanaa taas haistaa se tuoksu, kun avaa alamökin oven. Siinä ovessa on sellanen tuulikannel, joka helähtää kauniisti jokaisella avauskerralla. Oli ihanaa kulkea paljainvarpain ja astua käpyyn. Muisti taas kuinka paljon se sattuu, mutta se kuuluu kesään. Mikään ei ole parempaa, kun vaan olla ja tuijotella järvelle. Katsella kuikkia ja kaikkia muita vesilintuja sodanaikaisilla kiikareilla, jotka mun isoisoisä on vääntänyt pilalle, niin että usein niistä näkyy vaan mustaa, ja niitä on paras käyttää sillein kaukoputkimaisesti. Oli ihanaa uida ja maata rantavedessä ottamassa aurinkoa. Oli ihanaa antaa ihon hengittää ja antaa hiusten rehottaa. Ei tarvinnut edes yrittää näyttää ihmiseltä. Oli ihanaa laittaa ylämökin käkikello kukkumaan. Ja oli ihanaa herätä puoli kuusi, siihen kun Joola alkoi mylsytä ja vaatia ruokaa. Melkein mikä vaan mitä mökillä tapahtuu on ihanaa. Se paikka on ihanin.
aurinkorasvantuoksuisin terveisin,
Enna
