She's not sure when she'll go or exactly what she'll do

Tässä parit kuvat, antaa niiden puhua puolestaan. Amsterdam on kaunis ja ihana. Olispa mun lomakin ollut....





He he, jooh astuessani koneesta Helsinki-Vantaalla mua alko naurattaa. Perus Damin turisti i guess..

Kiitos Jeesus,
rakkautta kaikille

Don't heed this praise on me, I know I don't deserve it.

Mun on jotenkin äärimmäisen vaikea kirjoittaa tätä. Pakotan kumminkin itteni tähän, koska ehkä on helpompi lukea nää sanat kirjoitettuna, kun kuulla mun sanovan nää: Mä lähden pois. Muutan Ruotsiin.




Sain töitä Tukholmasta ja muutan sinne siis jo ens kuussa. Työt alkaa 15. päivä. Oon ihan totaalisen sekasin. Mulla ei ole tarpeeksi aikaa. Puolentoista viikon kuluttua lähen Amsterdamiin ja sieltä palattuani mulla on vaan pari hassua päivää aikaa ja sit mun on hypättävä laivaan. En edes tajua. Mulle tapahtuu just nyt kaikkea sitä mistä oon haaveillut: oon tavannut uskomattomia ihmisiä, joiden luokse palaan damiin ja pääsen tukholmaan töihin. Kaikki vaan tapahtuu niin pian.

Oon jotenkin haikein mielin koko ajan. Kattelen mun huonetta, josta on tullut mun turvapaikka. Kohta tää ei ole enää mun huone. Mutta mun koti ei myöskään ole Tukholmassa, koska saan mukaani säälittävän rinkallisen kamaa ja jonkun kassin. Ei sellaisista tavaramääristä synny kotia. Mulle koti on mun pitsiverhot ja kaikki tää roina mitä oon elämäni aikana kerännyt. Myönnän, oon materialisti. Liitän tavaroihin kamalasti tunnearvoa ja kun kyyneleet silmissä kirjottelin listaa asioista, joita otan mukaani, niin kyllä puutarhatonttu Robert ja peurapariskunta Alfred ja Amalia päätyivät ihan listan kärkeen.

Tiedän, että tulen selviämään siellä ja hei, eihän Tukhoma edes ole niin kaukana. Jotenkin silti musta tuntuu niinkun kaikki muuttuis. Missaan Suomen kesän ja luoja tietää millon pääsen mökille taas. _Kaikki_ystävät_jää_tänne_. Uusia kavereita saa aina. En vaan nyt jaksais tutustua uusiin ihmisiin, mulla ei ole tarvetta sellaiselle. Rakastan niitä ihmisiä, joita mulla on lähipiirissä. En jaksais alkaa lämmitellä ystävyyttä minkään moikkaus-tutun kanssa. Oon niin huono muutosten kanssa, tiedän. Nyt vaan jotenkin kaikki järkkyy. Toi Amsterdamin matkakin jännittää mua aika hirmusesti. Syteen tai saveen, niin se kai vaan menee.



Tilaisuuksiin on tartuttava ja kyllä mä kohta taas hymyilen niinkun yllä olevassa kuvassa. Life goes on. (huomatkaa mun palmikko) Sekava setti tästä tuli, tiedän. Mun aivot vaan ei nyt pysty parempaan. En halua vuodattaa tunteitani enempää, mutta sanonpahan vaan: voi rakkaat siskot, i'm gonna miss u so bad!!

Rakkaudella,
Enna

I feel the knife going in

Jaan Siirin tuskan. Luulin aamulla, että en selviä päivästä. Heti ensimmäisenä seikkana tajusin, että nyt kyllä jäi sunnuntain zumbailut väliin. Sitten jouduin karsimaan myös mun ja Siirin treffit. Olin ihmisraunio.

Eilen juhlistettiin elämää Marian kanssa mansen yössä. Parin pubin kautta löydettiin vihdoin tiemme rumaan, ylläri. Elämä oli makiaa! Sain puhua lemppari aiheistani(mm. Joolasta, koirista ja eläimistä yleensä) mukavien uusien kaiffarien kanssa. Valomerkki tosin välähti jälleen liian aikaisin :C Mutta tän levottoman tuhkimon tarina ei loppunutkaan syttyviin valoihin. Mua odotti mega super hupi lysti-jatkot. Tosin aikeenani oli vaan pyörähtää tammelan suunnalla ja napata sitten rikkaan muijan omaisesti taxi kotiovelle. Noh, kuinkas sitten kävikään: raikkaan ilman läpi paikalle siksak-kuviolla twistaten saapuminen oli imassut musta kaikki mehut ja patjavuori lattialla huusi mun nimeä! Hyvä uskosena hölmönä säädin herästyskelloon pari tuntia aikaa ja rupesin vetään zetaa. Silmäluomien nykiessä pään jyskytyksen tahtiin raotan silmiäni ja kurkkaan kännykkää vaan huomatakseni, että kello on jo kymmenen aamulla. En koskaan opi. Mun pitäis tietää jo, että en ikinää tossa tilassa herää herätyskellooni.

'
Vaan eipä tuo mitään. Uudet tuttavuudet nousi samaan aikaan. Pahimman daruden palkinto napsahti kalpealle pandakarhulle, jonka silmien verestävyyttä vahvisti entisestään silmissä koko yön hanganneet piilolinssit . Kovaa kamaa taitaa olla noi noi lappalaiset, tai sitten mun kippaustahti on aika hc.. Oli ihan hulvatonta! Kerrottiin typeriä vitsejä, pohdittiin yhden tekeviä juttuja ja ulvottiin naurusta(tai minä ainakin ulvoin, c'moon kaiffarit eikö ollutkin kivaa? anyone?) Melkein yhtä jännittävää kuin 6-luokalla syljen pH-arvon mittaaminen on sytyttää päivän ensimmäinen tupakka bailuillan jälkeen. Sillon sitä vasta tosissaan selviää, että minkälainen myrkytystila oikein on meneillään. Istuttiin tutisten kerrostalon sisäpihan puutarhakeinussa ja kokeiltiin, että mitä tää erehtymätön krapulamittari kertoo. Omani näytti melko korkeita lukemia ja jouduin sulkemaan savukkeeni melko pian pilttipurkkiin.

Tässä päivässä oli tosiaan jotain poikkeavaa noin kahden viikon säätiloja muistellen: aurinko loisti kirkkaalta taivaalta! (-,-') = mun ensireaktio. Jotenkin usvainen keli ja muutama sadepisara olis sopinu fiilikseen paremmin. Tai näin mä kuvittelin. Kuitenkin valtaisa ilo kumpusi mun suonistani ja todenteolla aloin fiilistellä tätä säätä! Nyt on kevät ja se sitten on ihanaa!!!


Lopulta keräilin itseni kasaan ja hyvästelin kaiffarit. Oli aika suunnistaa kaupungin halki kohti bussipysäkkiä. Rimpautin Marialle ja vaihdettiin informaatiota ajastamme baarin jälkeen. Molemmilla oli ollut ratkiriemukasta. Tänään en edes jaksanut häpeillä krabbe-naamaani. Kelasin että so what, oli hyvät bailut ja nautin rauhassa rähjääntyneestä lookistani. Olo oli todella absurdi, miten jotenkin ajantajukin katoaa kokonaan? Kerkisin ennen bussin lähtöä napata kahvin mukaani ja onnistuin kiitettävästi loiskuttamaan sen päälleni. Mutta sekään ei pilannut mun päivää! Sit loppu matkan cycklailin mun omalla jaguaarillani kohti kotia. Kokonaiskatsaus päivän fiilikseen: Mainio

swengi-terkuin,
Enna

Feelin' awesome bitches?

Tänään on siis The International Day of Awesomeness. Ja aivan sen kunniaks ja juhlistaakseni eeppisyyttäni vetäsin tänään niskaan uuden takkini, joka saa kaikilta lähinnä pahaa öögaa ja ilkeitä kommentteja. Mut hei, words can't bring me down..
ainakaan henk. koht. en keksi koleempaa juttua, kun toi mieletön kangas (,joka muuten näyttää aivan Harry Potterin näkymättömyysviitan kankaalta!!)

Huh, miten näin kauniiseen vuodenaikaan voi kiteytyä tällanen ressi? Mun tekniikka on ollut lähinnä näyttää muulle elämälle persettä ja olla vaan koneella. paeta todellisuutta. tai ehkä tietokone on mun todellisuus?
no joo, oon kummiskin nyt palannut maan pinnalle ja ruvennu kelaan kaikkia perse hakujuttuja jne schaibaa, iso huoh.

kyllä tää tästä,
elämä voittaa ja peukut ylös jne..

ps.oon muuten alottanut uuden elämän liikunnan parissa...

lovee kaikille,
ennuli

dam di di dam

Jee, mää lähen vittuun täältä ! Pois vitun urpojen asiakkaiden, tuulikaapissa ahdistuneina pöyrivien pulujen ja tulppaanien luota !!!! paitsi hups: viiminen meni mönkään. Mähän lähden tulppaanien luvattuun maahan. No aivan vitun sama, mä en amsterdamiin kukkia lähe myymään!!

Ikuistan tänne jotain, mikä muistuttaa kodista. Vois sitten tippa linssissä hostellin tietsikalta kattella tätä:



Jooh, leivottiin Lotan kanssa karjiksia. En haluu lesoo, mutta mun tekemät oli nätimpiä kun Lotan. Nauroin sille ihan katketakseni, sen ensimmäinen piirakka näytti ihan Tutankhamonin muumiolta :-D enkä juksaa ! Valitettavasti siitä ei oo kuvamateriaalia. Okei koti-ikävän(minkä?!!?!) lievitys on nyt täällä CHECK. ja koko lukijakunnalle on todistettu, että olen elossa. CHECK.

Voisin siis ruveta pakkailemaan. Amsterdam here i come. tai siis we come, koska sirppa lähtee megee, själv klart <3

pus pus

My chick hates me

Toi muija rulaa

ja minä myös

ja elämä!

Città di Enna

Taannoin olin matkalla Ennassa. Hullua, kaupunki, jolla on mun nimi!

spontaania

Eilinen oli kiva päivä! Täynnä ylläreitä.


Käytiin Siirin kanssa talvikävelyllä ja löydettiin Tampereen salaisia sopukoita, joiden olemassaolosta ei aiemmin tiedetty laisinkaan! Tehtiin myös mainioita suunnitelmia tulevaisuuden varalle ja haaveiltiin lähestyvästä Amsterdamin valloituksesta. Illemmalla Siiri näki frendujaan ja mun oli tarkotus suunnata himaan, mutta jotenkin ajauduin höyryävän minttukaakaon kautta mansikkamargariittan ääreen ja lopun kaikki varmaan aavistaakin: olin ultimate nolo ja tajusin ottaa taxin kotiin vasta kun valomerkki välähti..


Saattaisi luulla että poden tänään heikkoa oloa, mutta nesteytettyä itseäni tehokkaasti heräämisestäni saakka, olen täynnä tarmoa! Kohta mätän vähän ruokaa kitusiin ja sitten lähdetään äitin kanssa Muumi-museoon. Siellä on pienoismalleja ja alkuperäsiä piirrustuksia muumeista. Jee! Oon viimeks käynyt siellä tosi pienenä ja muistan ainoastaan sen karvaan pettymyksen kun tajusin, ettei kyseessä ollutkaan Naantalin Muumimaailman kaltainen kaikkia aisteja tykittävä kokemus. Tuolla ei pääse halailemaan Muumipeikkoa eikä Myytä, mutta nykyään oon ehkä jo ihan fine sen asian kanssa...

Hieman kuvamateriaalia eiliseltä. Kaikki kuvat tärähtäneitä.. johtuu osaks mun tuhnusta kamerasta, mutta jossain vaiheessa käsikään ei ollut enää niin vakaa....



todelliset juntit:
ja loppukevennys: Ennan karsastavat silmät ja *puppyface*-ilme. huoh, pupillit kattoo mihin sattuu -,-
Rakkautta ja krapulatonta lifee,
Enna

I'm really quite a mess, yes

Otsikko kertoo kaiken.









Remontoin huoneeni. Nää 16 neliömetriä on just nyt ainoat mutkattomat asiat mun elämässä.

You can shut X-mas up your ass

Tosiaan hauskaa joulua. Minulla on tähän asti ollut todella hauskaa. Eilen menin töihin klo 07.00 ja kotiin pääsin klo 13.00. EI jouluaattona voi olla töissä!! Meinasin saada vitullisen slaagin, kun funtsin, että koska oikein vetäsen riisipuuron ja sekametelisopan kitusiin. Onneksi ongelma kuitenkin ratkesi ja söin kyseiset herkut 23. päivän iltana. Suru on kuitenkin suuri missattuani joulupukin kuumanlinjan ja kaikki muut typerät, mutta joka vuosi pakolliset jouluohjelmat ::(

Töiden jälkeen aatto jatkuikin hilpeissä merkeissä mummilla kuunnellen enoni riemukkaita tarinoita elämän kurjuudesta ja kuolleista sukulaisistamme. Olis tehnyt mieli kiskasta tonttulakki päähän ja tanssia ripaskaa kuusen ympärillä, mutta kuustakaan ei ollut...



Hei c´moon ei koko joulu oo mitään kurjutta ollut, kunhan vaan draamailen! eilen illalla kotona nautittiin rauhasta ja vedettiin navat täyteen kaikkien lemppari herkkuja, nam!! Omia suosikkejani: fetapasteijat, voileipäkakku(oon niin kingi tekeen sitä t. vaatimaton) Fazerin sinisetkonvehdit(tiesittekö, että se sininen väri on patentoitu), keksit ja juustot ja oikeestaan kaikki safkat, joihin mun pieniksi ja pulleiksi joulun ansiosta muuttuneet käteni yltävät. Mikä siinä on, että jouluna mätetään niin vitusti, että yrjöttää? Eihän sellanen ole edes hauskaa, tai kai se on?!

Tänään nukuin myöhään ja herättyäni hiivin alakertaan kaalikääryleeksi naamioituneena(=peittooni kääriytyneenä) ja katsoin Maija Poppasen telsusta. Se on ihana elokuva, kunpa se täti tupsahtais munkin ikkunasta sisään puhuvine papukaijasateenvarjoineen ja pohjattomine kasseineen ja laittais kaiken kuntoon ja veis mut riemulomalle!


Joolan joululahja: tonttulakki.. malliltaan muistuttaa vähän Ku Klux Klaanin päähinettä, mutta mistään sellasesta ei ole kysymys.... Joolan hedussa ei vaan oikein pysy muu, kun tollanen munamyssy-malli

Parasta joulussa: lahjat ennalta ennalle! Tai oikeastaan tänä vuonna ajattelin omaa nenääni pidemmälle. Ei, en ostanut itselleni kirkon toisenlaisen lahjan kautta sikaa lähetettäväksi Afrikkaan. Mun mielestä saa etsiä julmempaa lahjaa. Sehän on vitullinen verilöyly. Vai mitä sille possulle paikanpäällä tehdään? Tuskin siitä ainakaan villoja keritään ja lypsetään maitoa aamusumppiin....

Tarkkasilmäisimmät lukijamme varmaan muistavat mökkipostauksestani rakkaan peurani Alfredin. Alfred-rukka on ollut melko yksinäinen roikkuessaan huoneeni seinällä helmet kaulassaan. Eräänä menneen viikon päivänä astuessani joulukukkien täyttämään työpaikkaani osuivat silmäni Luojan luomista kauneimpaan: ihmeelliseen kukka-asetelmaan, jonka huipulla koreili nuori naaraspeura! Suolainen 55 euron hinta pyrki erottamaan tuon maailman mauttomimman ilmestyksen minusta ja Alfredista. Koko viikon hääräilin asetelmien ympärillä rahan polttaessa taskussani ja silmieni vaaliessa tuota ihmeellistä näkyä. Viimein koitti kuitenkin jouluaatto. Perä perään asetelmat katosivat pöydältä. Kello 13.00 pamauttaessani liikkeen oven kiinni, huoleni lakkasi. Koettelemus oli ohi. Peuran pelästyneet silmät tuijottivat minua edelleen sypressin juurelta. Tuntien rakkautta koko maailmaa kohtaan pakkasin lämpöpussiin tuon täydellisyyden, joka lopulta lähti mukaani pilkkahintaan!



Olen muuten aivan mieletön materialisti. Oon vähän kahden vaiheilla, että onko materiasta luvallista saada tällasta nautintoa..

ONNEA BABY JESUS ja elämänviisaus: varo elämää, kaikki ei välttis diggaa susta :(

luv,
Enna, Alfred ja Amalia

Olen työssäkäyvä aikuinen

Lämpimiä tuulia työrintamalla: Viime viikon tiistaina heräsin kummaan puheluun ja minulle tarjottiin töitä(?!) Eli siis keskiviikosta lähtien olen työskennellyt kukkakaupassa ruusukimppujen keskellä. Voi miten ihanalta siellä tuoksuukaan!

Juhlittiin elämää ja amerikkalaistumista perjantaina Halloween-kekkereissä! Siiri pukeutu nunnaks, saatanan vastavoimaksi ja itse olin pahiksista pahin ja pelottavin eli Frankenstein Paavo Pesusieni. Asun väkertelyssä meni hetki, mutta koska päähäni pälkähti heti bailuista kuultuani mielikuva kyseisestä asusta, päätin toteuttaa sen. Tartuin siis pahvilaatikkoon, akryylimaaleihin ja pensseleihin. Toteutusta vaikeutti virheellinen mielikuvani. Olin 100% varma, että olin nähnyt jakson, jossa Paavo on Frankensteinin hirviö, mutta pitkän nettisurffauksen tuloksena jouduin toteamaan, että mielikuvitukseni oli tehnyt tepposet. Rupesin siis epätoivoisena hahmottelemaan mielikuvaani laatikon kylkeen ja lopputuloksesta tuli seuraavanlainen:



Bailuista jatkoimme baariin, tosin suunnitelmiin tuli muutoksia.. Määränpäänämme oli Ruma, mutta emme päässeet sisään, koska emme ole 20-vuotiaita. hv poket, oon ollu siellä alaikäsenäkin!!!! No ei se mitään, nappasin Paavo-laatikon kainaloon ja me kipitettiin Volume-nimiseen mestaan. Koko baari oli aavemaisen autio. Lähes ainoana seuralaisenamme oli joku idiootti, joka kehotti meitä kasvamaan pari vuotta. Taisin hänen sanoistaan hieman pahastua ja näpäytin tyyppiä sanan säilällämyöhemmin.. Ei haukku haavaa tee, mutta flippasin silti.

Pistettyämme Volumen kuriin päätimme(/ minä päätin?!), että yritämme uudelleen Rumaan. Lopputulos oli sama kuin noin 1h aiemmin. Emme päässeet sisään. Ei se mitään, meitä ei näin vain lannisteta. Eli pyörähdimme siis pyöreän muotoiselle lemppari grillilleni ja napattiin safkaa megeen ja huristeltiin kimppataxilla Siirille.





Aamulla Siirin mieleen juolahti, että Ruman vieressä, Klubilla olis ollut mega bailut. Tämä informaatio tulvi ulos Siirin suusta vain 12 tuntia liian myöhään. No who gares? Parannettiin päiväämme ja oloamme kertomalla todella typeriä juttuja, syömällä jätskiä ja katsomalla kymppitonnia. Veikkaan, että Riitta Väisänen on syntynyt tollanen tupeeraus-unelma päässään. Tai ainakin se harakanpesä on keikkunut sen hedun päällä niin kauan kuin muistan..

Mun ilme kun nään Riitta Väisäsen:



Let the sun shine in,
Enna

Life is a bitch mut se ottaa välil syliinki?

Vihanen ilme elämälle...



Oon tainnu suututtaa Big J:n pahemman kerran.
Schaibaa vaan sataa:

-Työtä ei vieläkään näy, ok no keikkaduunii tiedos. Parempi kun ei mitään.
-Mun unelmien asunto on vuokrattu jollekin toiselle. Jollekin, joka ei osaa arvostaa sitä samalla tavalla kun minä. Se asunto olis ollu mun oma turvallinen kolo. Rakastin kaikkea siinä: puuttuvaa keittiön laatikkoa, pientä kylppäriä, mautonta mintunvihreää eteistä ja vähäistä neliömäärää. Ok, shit happens.
-Rahavarat alkaa vähitellen käydä vähäsiks.
-Jouduin hakeen syksyn yhteishaussa keväällä alkavaan koulutukseen, etten joudu saatanalliseen karenssiin kunnes oon 25v. Mitä skeidaa sekin on. Mikä ongelma kellekään on, jos haen vasta keväällä koulutukseen, johon todella tahdon. No nyt mulla on vetämässä yhteishaku mm. kätilöks, mitä vittua?! Voin kertoa, etten halua nähdä yhtään revennyttä välilihaa elämässäni, enkä tule myöskään näkemään. Kaikkea sitä.
-Mulla on ikävä mun siskoa ja se on, missä muuallakaan kun toisella puolella maailmaa, Filippiineillä.
-Tää syyskeli ei ainakaan oo mitenkään mieltänostattava...



OK, taidan tietää mistä tää huono karma johtuu...
Pukeuduin penkkareissa Jeesukseks, tais olla melkonen virhe. Ilmeisesti mun imitaatio ei sit miellyttänyt ylemmän kerroksen väkeä. Omasta mielestäni olin ihan uskottava ja kelasin jo, et olin löytäny elämäni tarkotuksen. Luulin olevani reinkarnaatio. Ilmeisesti erehdyin jälleen.

Sorry Jesse

Life thru the same lens

Syksy on sittenkin ihan jees !

PLUSSAT:

-listat: Oon tavattoman mieltynyt asioiden listaamiseen. Siks nytkin pistän vaan viivaa viivan perään ja listaan suokkari juttuja.

-omenapannari: Ihan sikke hyvää. Varsinkin vaniljajätskin kanssa

-vaahtokarkkien grillaaminen: Järjettömän hauskaa, vaikka aina mun vaahtis syttyy sinisiin lieskoihin ja kärventyy mustaks. Ehkä se onkin se paras osa.

-pipot: Pelastaa huonot fledapäivät.. niitä on usein, mutta onneks mulla on tähtäimessä super söpö uus pipa ::)

-uudet kengät: Löysin ne oikeestaan vahingossa ja ostinkin kauempaa harkitsematta. Uudet kengät on aina ihanaa vetästä jalkaan, varsinkin nää, koska ne kopisee kävellessä. Ilmeisesti mun pitäis lisätä listaan myös kopina..

-hyvät ystävät: <3

-korteista ennustaminen: Oon nolo ::---DDD

-haaveilu: Oon uppoutunut haaveilemaan ehkä liiaksikin viime aikoina. Ehkä se on syksyn vaikutusta.. Alkaa vaan muodostua sellanen haavemaailma mun päässä, että tää maailma jää kakkoseks. No ihan sama, haaveilu rules !

-päiväkirja: Mielettömän ihanaa kirjottaa tekstiä ihan vaan itselleen. Ei tarvitse miettiä jäsentelyä eikä oikeastaan mitään. Antaa kynän vaan kiemurrella riviltä toiselle.



MIINUKSET:

-Mun päiviksessä on enää yks sivu jäljellä ::( Uus päiväkirja on aina niin hämmentävä. Ihan niinkun pitäis ensin tutustua tai olla jotenkin korrekti ennen kun voi raapustaa toisen sivuille syvimmät tuntonsa.





Oonpa melkonen positiivinen positiivari,
Enna