1,5 vko lähen barcelonaan.Ei ens vaan sit lauantaina lähtee mun lento sinne. Siellä mä sit oon kaks kuukautta.. eihän se ees oo pitkä aika, mutta on se silti ihan jännää. Taino mua ei oikeestaan ees jännitä, ahistaa vaan että ei aika riitä mihinkään. En ehi nähä mun kavereita. Ei sillä että mä nyt oisin niitä tässä viimesen kuukauden aikana nähnykkään. Ahistaa itteni, ku ei jaksa pitää yllä ihmissuhteita.. se on inhottavaa... en tiiä johtuuko se siitä, että oon ainut lapsi. Onko mulla joku ainoan lapsen syndrooma.. pelkään yksinäisyyttä? öö haloo? mitä... Nojoo, oon ollu huono ystävä. Mun kapasiteetti ei vaan oo riittäny yhteydenpitoon. NO mutta ei siitäkään tarvii vissin murehtia, kun lähden sinne barcelonaan. Voin vetäytyy kuoreeni vaan :DDDDDD VETÄYTYY KUOREENI BARCELONASSA JOOPAJOOO!
Mulla loppuu mun harjottelukin kohta. Oikeestaan kyllä päivää ennen, kun mä lähden, mutta karseeta silti jollain tavalla. Oon oppinu pitää siitä paikasta. Mulla tulee kamala ikävä niitä mummoja, vaikka nekin osaa olla hermoja raastavia.. onhan ne jotenkin aika lapsenomasia sen dementtiansa kanssa. Nojoo ikinä en ois oikeesti uskonu viihtyväni tollasessa työssä, mutta kyllä siinä jotenkin vaan tuntee ittensä silleen hyväks kun auttaa muita. Siellä on myös ihmiset kivoja tai henkilökuntaa.. tai mitä ne nyt onkaan.. ahahah eiku joojoo rento meininkin ja sehän on tärkeätä jos mikä. Mukavata kerrassaan niin. . . ihan ok plussa siinä tietysti on myös että mariia on siellä samassa mestassa perjaatteessa samalla osastolla. . . . . .. ....
( oon nolo nurse ja otan ittestäni kuvia, kun oon vessassa töissä)mut mää lähen pois.. joten haistakaa kaikki vaan perse,
SUURELLA RAKKAUDELLA
ULLIS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti