
Tosiaan hauskaa joulua. Minulla on tähän asti ollut todella hauskaa. Eilen menin töihin klo 07.00 ja kotiin pääsin klo 13.00. EI jouluaattona voi olla töissä!! Meinasin saada vitullisen slaagin, kun funtsin, että koska oikein vetäsen riisipuuron ja sekametelisopan kitusiin. Onneksi ongelma kuitenkin ratkesi ja söin kyseiset herkut 23. päivän iltana. Suru on kuitenkin suuri missattuani joulupukin kuumanlinjan ja kaikki muut typerät, mutta joka vuosi pakolliset jouluohjelmat ::(
Töiden jälkeen aatto jatkuikin hilpeissä merkeissä mummilla kuunnellen enoni riemukkaita tarinoita elämän kurjuudesta ja kuolleista sukulaisistamme. Olis tehnyt mieli kiskasta tonttulakki päähän ja tanssia ripaskaa kuusen ympärillä, mutta kuustakaan ei ollut...

Hei c´moon ei koko joulu oo mitään kurjutta ollut, kunhan vaan draamailen! eilen illalla kotona nautittiin rauhasta ja vedettiin navat täyteen kaikkien lemppari herkkuja, nam!! Omia suosikkejani: fetapasteijat, voileipäkakku(oon niin kingi tekeen sitä t. vaatimaton) Fazerin sinisetkonvehdit(tiesittekö, että se sininen väri on patentoitu), keksit ja juustot ja oikeestaan kaikki safkat, joihin mun pieniksi ja pulleiksi joulun ansiosta muuttuneet käteni yltävät. Mikä siinä on, että jouluna mätetään niin vitusti, että yrjöttää? Eihän sellanen ole edes hauskaa, tai kai se on?!
Tänään nukuin myöhään ja herättyäni hiivin alakertaan kaalikääryleeksi naamioituneena(=peittooni kääriytyneenä) ja katsoin Maija Poppasen telsusta. Se on ihana elokuva, kunpa se täti tupsahtais munkin ikkunasta sisään puhuvine papukaijasateenvarjoineen ja pohjattomine kasseineen ja laittais kaiken kuntoon ja veis mut riemulomalle!

Joolan joululahja: tonttulakki.. malliltaan muistuttaa vähän Ku Klux Klaanin päähinettä, mutta mistään sellasesta ei ole kysymys.... Joolan hedussa ei vaan oikein pysy muu, kun tollanen munamyssy-malli
Parasta joulussa: lahjat ennalta ennalle! Tai oikeastaan tänä vuonna ajattelin omaa nenääni pidemmälle. Ei, en ostanut itselleni kirkon toisenlaisen lahjan kautta sikaa lähetettäväksi Afrikkaan. Mun mielestä saa etsiä julmempaa lahjaa. Sehän on vitullinen verilöyly. Vai mitä sille possulle paikanpäällä tehdään? Tuskin siitä ainakaan villoja keritään ja lypsetään maitoa aamusumppiin....
Tarkkasilmäisimmät lukijamme varmaan muistavat mökkipostauksestani rakkaan peurani Alfredin. Alfred-rukka on ollut melko yksinäinen roikkuessaan huoneeni seinällä helmet kaulassaan. Eräänä menneen viikon päivänä astuessani joulukukkien täyttämään työpaikkaani osuivat silmäni Luojan luomista kauneimpaan: ihmeelliseen kukka-asetelmaan, jonka huipulla koreili nuori naaraspeura! Suolainen 55 euron hinta pyrki erottamaan tuon maailman mauttomimman ilmestyksen minusta ja Alfredista. Koko viikon hääräilin asetelmien ympärillä rahan polttaessa taskussani ja silmieni vaaliessa tuota ihmeellistä näkyä. Viimein koitti kuitenkin jouluaatto. Perä perään asetelmat katosivat pöydältä. Kello 13.00 pamauttaessani liikkeen oven kiinni, huoleni lakkasi. Koettelemus oli ohi. Peuran pelästyneet silmät tuijottivat minua edelleen sypressin juurelta. Tuntien rakkautta koko maailmaa kohtaan pakkasin lämpöpussiin tuon täydellisyyden, joka lopulta lähti mukaani pilkkahintaan!

Olen muuten aivan mieletön materialisti. Oon vähän kahden vaiheilla, että onko materiasta luvallista saada tällasta nautintoa..
ONNEA BABY JESUS ja elämänviisaus: varo elämää, kaikki ei välttis diggaa susta :(
luv,
Enna, Alfred ja Amalia