Krapulapäivä pressanlinnassa

Moikkista,

Vapusta jäi käteen ehkä yks koomisimmista tarinoista, mitä mun arkistoista löytyy. Oon ilmeisesti toipunu viis päivää tuosta työväen juhlasta, koska nyt vasta kirjottelen tätä tänne. Mutta tää tapaus on sellanen, että jos jonkun tarinan haluan kertoa ja saa valita vaan yhden, niin kertoisin tän! (mut en ehkä äidille)


Vappu oli aika perus, naapurin Marian kanssa humalluttiin ja naureskeltiin ja mentiin baariin. Tarinan hauska osuus. Mulla oli kalenterissa sovittuna soittokeikka ennen puoltapäivää seuraavana aamuna Helsingissä, mikä tietenkin tarkoitti kello seitsemän raikasta herätystä. Ainiin, keikkapaikka oli Presidentinlinna... Tässä välissä saanen huomauttaa että oli mulla noin niinkun ajatuksen tasolla joku idea siitä että meen nukkumaan ajoissa.


Niin ei kuitenkaan käynyt. Mutta herääminen onnistui kello seitsemän! Ehkä parin tunnin yöunilla ja hauskalla olotilalla iloisena ehdin yhteiskuljetukseen. Onnistun tietenkin saamaan vierustovereiksi pirteitä kakstoistavuotiaita, joilla vireystaso ja myös äänenvoimakkuus oli jotain hieman mitä mulla................ No nukuin silti.


Tarinan koomisin osuus. Itse soittaminen onnistui melkein jopa ihan ok, mitä nyt tuuli heitti nuotteja mereen jne. Mutta sitten! Astelen sisään Presidentinlinnaan, mulle tarjoillaan kristallilasista skumppaa ja syön jotain taivaallisia cocktailpiirakoita Tarja Halosen kanssa. Ja kyllä ne munkkejaki siellä osaa vääntää. Ihan perus darramätöt tovereiden kera. Herranjestas, miten pieni karjalanpiirakka ja joku tahna siinä päällä voi maistua hyvältä!!!

Tarinan opetus: liity huonoon puhallinorkesteriin ja ole vittuuntunut joka harjoituksissa kuinka paskaa soittaminen kyseisessä orkesterissa on, karma järjestää sut Presidentinlinnaan vappubrunssille. =)

Ei mulla muuta,
Siiri