maanantai 11. heinäkuuta 2011
erittäin miellyttävä ja toimivapohjainen
Istun Cafe Picnicissä ja odotan joko sitä että kuolen jännitykseen tai lähen asuntonäyttöön. Luulen että kallistun jälkimmäisen puolelle. Ullis lähti töihin, joten meen yksin kattomaan kämppiä. Käytiin jossain luolassa Meilahdessa, joka tosiaan oli aika luola. En sit tiiä mitä lukaalia luulen metsästäväni ... Poreamme vakiovarusteena?
Joo että täällä istun ja otan kuvia itestäni, elämä on laiffii. Tiiättekö mikä on noloo? Ottaa itestään 'huomaamattomasti' kuva webbarilla ja läppärin äänet on vitun kovalla että KLIK KLIK VAAN KUULIKO KAIKKI VARMASTI, OTIN KUVAN ITSESTÄNI.
Mutta on kyllä hienoo. Siis kulkee täällä ja kattoo kaikkia mestoja että nää on mun hoodit kohta. Ihan kohta. Sellanen positiivinen kutinajännitys päällä tästä elämäntilanteesta, kun kaikki on aika avoinna. Joskus on miellyttävä havahtuu siihen, että on kateellinen itelleen jostain ja sit tajuta että joo se oonki minä! Joskus käy myös niin että tuntee myötähäpeetä itteensä kohtaan mutta harvemminhan tuota...
Nyt jatkan jännittämistä! Peukku elämälle,
Siiri
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
i feel u,
VastaaPoistaoon tainnu ite napsasta kännykällä kuvan pärstästäni bussissa.... oli sit ne kamsun äänet kans päällä, uh noloa!!!
jooh vähän kuumottavii tilanteita...
VastaaPoista