Se on onnellinen, joka ei sure sitä, mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä, mitä hänellä on

Morooooooooooo,
Pitkästä aikaa mä oon täällä taas ja suuret kannattaja joukot tekee aaltoja. Lukeekohan kukaan meijän blogia enään, kun päivitetään ehkä kerran kahessa viikossa. No mut kiitos kuitenkin Siirille, kun jaksaa olla paras bloggari. Mutta mutta ollaan tässä muuteltu tänne Vesalaan, mistä tuo kämppikseni onkin ansiokkaasti kirjoitellut. Voisin pistää pienen hometourin näin kuvien muodossa. Vielä on sisustamatta meijän yleisiä tiloja ihan hienosti, mutta vähän ollaan jo omia huoneitamme tuunailtu. Rahaahan on tietenkin, kun roskaa näin opiskelijana.. mutta yritetään parhaamme pikku hiljaa hahaha. Toi eka kuva ihan näin selventääkseni on rakkaan kämppikseni ovesta, en tahtonu viedä kunniaa noin hienosta kruunusta, halooooo???????

Jes, Siiri rakastaa ruoan laittoa... joten halooo niin hyvä juttu mulle! Oon kyllä tullu siihen tulokseen, että musta tulee maailman huonoin vaimo, koska inhoon siivoomista ja kokkaamista.
Täältä kyllä vielä puuttuu seiniltä kaikkea ja ei oikeen vielä tiedetä mitä, mut aateltiin että jotain savu- ja saippuakuplakoneiden tapasta vielä kehitellään ja ehdottomasti alastomia(eläviä) miespatsaita... muuten on vähän vielä auki.
En voi sietää noita verhoja, kun nei sovi ollenkaan mun väri maailmaan... muttaaah pitää vaan olla kärsivällinen.... hahah se on mun seuraava projekti. UUDET VERHOT

Niin ja sit seuraava projekti on saada tää mun seinäkollaasi valmiiksi.. eikä tollanen puolinainen
Muuten mun elämä nyt on ollu oikeestaan töitä ja opiskelua. Oon ollu tosi huono koulussa, vaikka onkin ollu mielenkiintosta, kun alko nyt tää meijän erikoistuminen... mut kun en vaan jaksa... Se on varmaan se, kun en ehtiny yhtään pitää kesälomaa ja olin vaan duunissa. Nyt tuntuu, että ois liikaa hommia. MUTTAAAH kyllä tämä varmana tästä vielä sutviintuu hyväksi. Toinen juttu on kyllä kammottava. Kiia ja Nette lähtee pitkäks aikaa indoneesiaan jaa tunne aasiiaaa kiertelämään. Mulla on jo nyt niitä kamala ikävä. Ihan suru tulee puseroon. Ei voi mitään.. oon jo ihan kyynel silmässä, kun aattelen oikeesti. Oon varmaan itkenykki sitä joku neljä kertaa etukäteen niille valmiiks.... että lauantain läksäreistä voi tulla ... hmmh itkuiset. Oon mä toisaalta tosi innoisani niiden puolesta ja niille tulee varmaan tosi hienoa.. mut vähän myös huolissani...
Ei auta itku markkinoilla, pakko niiden on sinne lähtee, kun sitä on jo niin pitkään himoittukkin!

Nyt on mentävä nukkumaan.. viime öinä oon nukkunu sellasta 5 tuntia.

Rakkaudella ja kiirellä,

Ullis