I feel the knife going in

Jaan Siirin tuskan. Luulin aamulla, että en selviä päivästä. Heti ensimmäisenä seikkana tajusin, että nyt kyllä jäi sunnuntain zumbailut väliin. Sitten jouduin karsimaan myös mun ja Siirin treffit. Olin ihmisraunio.

Eilen juhlistettiin elämää Marian kanssa mansen yössä. Parin pubin kautta löydettiin vihdoin tiemme rumaan, ylläri. Elämä oli makiaa! Sain puhua lemppari aiheistani(mm. Joolasta, koirista ja eläimistä yleensä) mukavien uusien kaiffarien kanssa. Valomerkki tosin välähti jälleen liian aikaisin :C Mutta tän levottoman tuhkimon tarina ei loppunutkaan syttyviin valoihin. Mua odotti mega super hupi lysti-jatkot. Tosin aikeenani oli vaan pyörähtää tammelan suunnalla ja napata sitten rikkaan muijan omaisesti taxi kotiovelle. Noh, kuinkas sitten kävikään: raikkaan ilman läpi paikalle siksak-kuviolla twistaten saapuminen oli imassut musta kaikki mehut ja patjavuori lattialla huusi mun nimeä! Hyvä uskosena hölmönä säädin herästyskelloon pari tuntia aikaa ja rupesin vetään zetaa. Silmäluomien nykiessä pään jyskytyksen tahtiin raotan silmiäni ja kurkkaan kännykkää vaan huomatakseni, että kello on jo kymmenen aamulla. En koskaan opi. Mun pitäis tietää jo, että en ikinää tossa tilassa herää herätyskellooni.

'
Vaan eipä tuo mitään. Uudet tuttavuudet nousi samaan aikaan. Pahimman daruden palkinto napsahti kalpealle pandakarhulle, jonka silmien verestävyyttä vahvisti entisestään silmissä koko yön hanganneet piilolinssit . Kovaa kamaa taitaa olla noi noi lappalaiset, tai sitten mun kippaustahti on aika hc.. Oli ihan hulvatonta! Kerrottiin typeriä vitsejä, pohdittiin yhden tekeviä juttuja ja ulvottiin naurusta(tai minä ainakin ulvoin, c'moon kaiffarit eikö ollutkin kivaa? anyone?) Melkein yhtä jännittävää kuin 6-luokalla syljen pH-arvon mittaaminen on sytyttää päivän ensimmäinen tupakka bailuillan jälkeen. Sillon sitä vasta tosissaan selviää, että minkälainen myrkytystila oikein on meneillään. Istuttiin tutisten kerrostalon sisäpihan puutarhakeinussa ja kokeiltiin, että mitä tää erehtymätön krapulamittari kertoo. Omani näytti melko korkeita lukemia ja jouduin sulkemaan savukkeeni melko pian pilttipurkkiin.

Tässä päivässä oli tosiaan jotain poikkeavaa noin kahden viikon säätiloja muistellen: aurinko loisti kirkkaalta taivaalta! (-,-') = mun ensireaktio. Jotenkin usvainen keli ja muutama sadepisara olis sopinu fiilikseen paremmin. Tai näin mä kuvittelin. Kuitenkin valtaisa ilo kumpusi mun suonistani ja todenteolla aloin fiilistellä tätä säätä! Nyt on kevät ja se sitten on ihanaa!!!


Lopulta keräilin itseni kasaan ja hyvästelin kaiffarit. Oli aika suunnistaa kaupungin halki kohti bussipysäkkiä. Rimpautin Marialle ja vaihdettiin informaatiota ajastamme baarin jälkeen. Molemmilla oli ollut ratkiriemukasta. Tänään en edes jaksanut häpeillä krabbe-naamaani. Kelasin että so what, oli hyvät bailut ja nautin rauhassa rähjääntyneestä lookistani. Olo oli todella absurdi, miten jotenkin ajantajukin katoaa kokonaan? Kerkisin ennen bussin lähtöä napata kahvin mukaani ja onnistuin kiitettävästi loiskuttamaan sen päälleni. Mutta sekään ei pilannut mun päivää! Sit loppu matkan cycklailin mun omalla jaguaarillani kohti kotia. Kokonaiskatsaus päivän fiilikseen: Mainio

swengi-terkuin,
Enna